Tämän blogin aiheena ovat aineettomat elämyslahjat. Mutta! Lahjaa mietittäessä on aina tärkeää miettiä lahjan saajaa ja aiheuttaako annettu lahja iloa, stressiä, onnea vai epätoivoa 🙂 Niinpä päädyimme kaveriporukalla hieman erilaiseen elämyslahjaan yhden ystävämme täyttäessä 30 tammikuussa.

Meillä on jo useamman vuoden ollut kasassa kaveriporukka, joka tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti juomaan skumppaa (yleensä myös syömään ruokaa). Tunnemme toisemme yhteisen harrastuksen ja/tai puolisoidemme kautta ja yhteensä meitä on ryhmässä 12. Jokaisella on kiireensä ja kalenterit täyttyvät aktiivisilla ihmisillä hurjaa vauhtia. Totesimme siis, että yhteisen ajan löytäminen koko porukalle elämystä varten saattaa olla haastavaa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Synttärisankari on ehkä yksi kiireisimmistä ja aktiivisimmista ihmisistä jonka tunnen ja tiedämme, että hän arvostaa kauneutta ja pientä luksusta elämässään. Siispä teimme kukkakaupan kanssa sopimuksen, jossa koko vuoden 2020 ajan hänelle viedään kukkia kotiin neljän viikon välein. Kimppu on aina tehty sesongin kukista ja sen ulkonäkö ja värimaailma on aina yllätys. 

Toistaiseksi kimppuja on toimitettu yksi (kuvassa), seuraava toimitetaan tänään. Lahjan saaja oli lahjaan todella tyytyväinen, toivottavasti kukista on iloa koko vuoden.

Joskus kannattaa siis elämyslahjoissakin miettiä laatikon ulkopuolelta ja tuoda elämykset vaikka sitten kotiin.

 

Meidän vauvamme täytti puoli vuotta kesäkuun puolivälissä. Koska lapsi on syntynyt keskellä pahinta kaamosta joulukuussa, olemme ajatelleet ottaa puolivuotissynttärit perinteeksi, jolloin teemme perheenä jotain kivaa yhdessä. Ei siis lahjoja tai juhlia tms., mutta jotain kivaa yhteistä tekemistä.

Vielähän pirpana ei muista hommasta mitään, mutta aloitimme kuitenkin jo näin ensimmäisenä vuonna ja menimme serkkujen kanssa minigolfaamaan. Paraisilla on keskustassa aivan loistava SeikkailuGolf Centris, jossa on 9 rataa. Lapsilta pelimaksu on 3 euroa per tyyppi, joten hintakaan ei päätä huimaa. Meillä oli mukana kaksi 7-vuotiasta, yksi 5,5-vuotias, sekä 4-vuotias ja vauva. Vauva hengasi lähinnä tätinsä kanssa ja tutkiskeli nurmikkoa, mutta neljä muuta serkkua pelasivat antaumuksella ja heillä oli oikein hauskaa keskenään.

 

Laskimme toki pisteet (älkää kertoko kenellekään, mutta insinöörilaskijamme ei ehkä laskenut ihan jokaista lyöntiä) ja voittajaksi selviytyi 5,5-vuotias veljentyttöni (veljelläni alkoi kuulemma heti dollarinkuvat vilistä silmissä – rahakas laji tuo golf). Kaikilla oli suunnattoman kivaa ja ilta oli oikein onnistunut.

Elämyslahjoissa on parasta juuri se, että niistä voivat päästä nauttimaan myös muut kuin lahjan saaja (tässä tapauksessa hänen nauttimisestaan ei ole mitään todisteita) ja lahjan saaja pääsee (halutessaan) nauttimaan lahjasta yhdessä ystävien tai sukulaisten kanssa.

Elämyslapsia on oman lisäksi siunaantunut virallisesti 4 ja päälle vielä muutaman ystävien ja kavereiden lapset. Vilinää ja vilskettä siis riittää.

Koska ihka ensimmäisillä elämyslapsilla on ikäeroa vain 12 päivää ja pojat ovat serkukset ja parhaat kaverit, ovat he usein päässeet etenkin synttärielämykseensä yhdessä. Olen miettinyt paljon, että onko se hyvä vai huono juttu.

Pojat viihtyvät yhdessä ja heistä on kivaa touhuta ja puuhata. Etenkin kun nyt kun seuraavana syntymäpäivänä molemmille kilahtaa mittariin maagiset 7 vuotta on pojista seuraa toisilleen. Mietin kuitenkin joskus, olisiko heistä kiva tehdä jotain tädin kanssa kahden sen sijaan, että ”jakavat” elämyksensä toisen lapsen kanssa.

Kysyin siis asiaa, koska mitäpä minä asiaa pohdin kun voin ottaa selvää. Poikien yksimielinen kommentti oli, että kahdestaan on kivempaa ja kyllä siskotkin saa tulla, mutta vaan jos tekeminen ei ole ”poikien tekemistä”, mitä se nyt sitten onkin.

Tänä kesänä luulen siis, että yhdistämme jälleen poikien lahjat. Suunnitelmia on, katsotaan koska niitä päästään toteuttamaan!

 

Jo kolmatta vuotta peräkkäin annoimme sisarusteni lapsille joululahjaksi viikonlopun luonamme saaristossa. Tänä viikonloppuna oli aika lunastaa lupaukset tämän kevään osalta!

Perjantaista sunnuntaihin täyttä tykitystä neljän lainalapsen ja yhden oman kanssa. Oman haasteensa viikonloppuun toi oma kohta neljäkuinen vauvamme, mutta koska muut lapset ovat jo isoja ja itsestään huolehtivia, tämäkin sujui suht vaivattomasti – tosin yleisillä paikoilla saimme kyllä sääliviä katseita 🙂

Ikää hurjapäillä on melkein 7 (kaksi lasta), 5,5 ja aivan kohta 4. Aikamoinen kööri siis! Perjantaina aikaa ei siirtymien vuoksi ollut kuin leikkihetkeen, iltapalaan ja sitten siskonpetiin vierashuoneeseen nukkumaan. Kaikki neljä rinnakkain. Oli kuulemma kivaa!

Lauantaille olinme suunnitelleet ohjelmaa sillä tiedämme molemmat että meillä (ja lapsilla) menee hermot, jos vain kökitään kotona. Toki sään puolesta olisi voinut puistoilla ja ulkoilla, mutta koska Suomen kevät on yhtä ailahtelevainen kuin teinin mieli, laskimme varman päälle ja suunnittelimme ohjelmaa.

Ihan alkuun suuntasimme Turun Yliopiston Kasvitieteelliseen puutarhaan ja erityisesti kasvihuoneisiin, koska olin kuullut, että siellä on sammakkonäyttely. Näyttely itsessään oli aika surkea, mutta onneksi päivän pelasti eri ilmastojen ja kukkien tutkiminen, kasvihuoneessa lentävät linnut, sekä huippuna suuret Karpit, joita pääsi seuraamaan läheltä.

Puutarhahalla pidettiin rusinatauko (aina yhtä huippua) ja sitten siirryttiin pienen ulkoilun jälkeen Honkapirtille syömään lihapullia ja munkkia. Hittikonsepti! Mukana menossa oli myös iki-ihana anopikkeeni, sillä meidän autoihin ei viittä autoistuinta saada sovitettua. Anoppike pääsi siis melkein 7-vuotiaiden poikien kuskiksi.

Iltapäivä menikin sitten kotipihalla merirosvolaivan kanssa ja synttäreitä järjestäessä (jollain oli synttärit, meille aikuisille ei oikein selvinnyt kenellä). Kakkuja ainakin tehtiin runsaasti!

Illalla vielä ohjelmassa putous ja siihen kuuluvat eväät ja päivä olikin pulkassa! ”Ei meitä väsytä yhtään” kuului huoneesta vielä klo 21:30 ja 3 minuuttia myöhemmin koko remmi oli sikeässä unessa!

Sunnuntaina toteutettiin jo perinteinen teatterireissu Turkuun (kunhan ensin aamupäivällä askarreltiin). Jo logistisista syistä sisarukseni ja vanhempani liittyivät seuraan, anopikettani unohtamatta. Olemme käyneet jo useamman vuoden keväällä Turun Nuori Teatterin näytöksessä ja niin tälläkin kertaa. Itse teatterista taidan kirjoitella ihan oman tekstinsä joskus. Teatterin jälkeen vielä syömään RantaKerttuun hampurilaisbuffettia ja sitten kaikilla nokka kohti kotia.

Viikonloppu oli meidän näkemyksemme mukaan onnistunut ja meillä oli mukavaa, vaikka sunnuntai-iltana väsyttikin aikamoisesti. Konsepti toimii ja se varmasti jatkuu perinteenä vielä pitkään!

Ja kyllä, tiedetään! Ollaan hulluja!

Kun päätin ryhtyä elämystädiksi suunnittelin hurjia. Ostin esimerkiksi kaikille lapsille pienet maskotit, jotka oli tarkoitus ottaa elämyksiin mukaan ja sitten kuvata lapsi ja maskotti ja lopuksi tehdä kuvakirja lapselle muistoksi.

Tämä toimi noin kaksi kuukautta. Ei siinä elämysten lomassa ehtinyt kuvaamaan pehmoleluja tai miettimään kuvakirjoja – koska aika meni läsnä olemiseen ja lapsen kanssa riemuitsemiseen.

Toinen idea oli aina tehdä kortti lahjasta, jotta siitä säilyisi muisto. Muistot tulevat muusta kuin kortista (vaikka teenkin niitä edelleen) enkähän minä niitä kortteja ole lapsille säästämässä. Omaksi iloksi taas askartelen, onneksi kuitenkin olen ryhtynyt pitämään edes vähän kirjaa siitä, mitä minkänin lapsen kanssa olen minkäkin merkkipäivän kunniaksi tehnyt. Ettei tule tehtyä samaa kahta kertaa saman lapsen kanssa, vaikka mitäpä sekään haittaisi jos tekeminen on mieluista.

Totesin siis, että tässäkin vähemmän on enemmän ja keskityn nyt sisältöön en muistojen arkistoimiseen jälkipolville. Muistot pysyvät lapsilla mielessä ja se on tärkeintä. Ja jos eivät pysy, ei sekään ole minulta pois. Tässä on kyse heistä!