Jos kaikki elämyslahjojen keksiminen ja toteuttaminen olisi aina helppoa, ei kukaan varmaankaan koskaan ikinä ostaisi enää paketteja. Mutta kun se ei ole. Joskus olisi vaan helpompaa marssia lähimpään markettiin ja ostaa se legopaketti tai suklaarasia tai tuhannes Marimekon tai Finlaysonin tai Pentikin kippo/kuppo/pyyhe/lautasliinapaketti ja viedä se juhliin tuomisina tai lahjana. Ja se olisi siinä. Kulutettu aika noin 10 minuuttia (vieläkin vähemmän jos tämä hoituu muiden arkiostosten lomassa) ja sosiaalinen hyväksyttävyys ainakin 98%. Eikä rahaakaan saa palamaan montaa kymppiä.
Etenkin tänä keväänä ja kesänä olen joutunut useampaan kertaa miettimään lahjoja. Ollut jumissa. Turhautunut. Väsynyt. Mennyt sieltä, mistä aita on matalin, menemättä kuitenkaan markettiin. Jotenkin koen itseni mielikuvituksettomaksi, laiskaksi ja tylsäksi ja sitähän en tietenkään halua. Kevään aikana annoin lahjaksi kasvislounaan/illallisen meillä kotona (äidille äitienpäivälahjaksi) ja maksoin jo ostetun teatterilipun (äidille syntymäpäiväksi).
Onneksi lahjan saajalta voi myös joskus kysyä, mitä hän haluaisi tehdä. 7-vuotias mainitsi taannoin haluavansa teatteriin, kun siskokin pääsi viime vuonna. Check! Menemme lokakuussa teatteriin. Poikaparha (hah) sai jopa ostetun kortin, kun en vaan jaksanut askarrella korttia itse.
Toinen 7-vuotias lupasi miettiä, mitä haluaisi tehdä (LAISKA TÄTI!!) ja 4-vuotiaan kanssa olemme menossa (kunhan ehdimme) elokuviin ja ravintolaan (joka siis voi olla vaikka Hese tai Mäkkäri). Syksylle pitäisi vielä kehittää yksi 6-vuotislahja.
Isona haasteena itselläni on, kun saman henkilön merkkipäivät osuvat lähekkäin (meillä juhlitaan synttärit, nimpparit + äitien/isänpäivä, sekä tietenkin joulu). Joskus lahjat voi toki yhdistää, mutta ei aina. Toisaalta haasteena on 4 elämyslapseni syntymäpäivät, jotka kaikki osuvat huhti-syyskuulle ja koska ovat vielä suhteellisen pieniä, olisi kiva toteuttaa tekeminen edes jossain rajoissa lähellä syntymäpäivää ja kesä on aina niin täynnä, sekä meillä, että lapsilla. Ja tiedän, itsehän minä näitä paineita itselleni asetan, eivät muut.
Toivotaan, että saan aikaiseksi edes jotakin kivaa ja mukavaa kaikille tämän vuoden sankareille ja sormet ja varpaat ristissä odottelen innolla sitä, että vauvavuoden jälkeen alkaisi ideasuoni jälleen sykkiä entiseen tahtiin. Taitaa vaan olla aivan toiveajattelua.
Kaikki ideat otetaan vastaan!

Eikun matkaan. Reissuun lähdin minä, kohta 7-vuotias, 5,5-vuotias, sekä 6kk vauva. Mukana vaunut, hoitoreppu, eväskassi ja lapsilla pienet reput itsellään selässä. Kaikki muu tavara, sekä lasten autoistuimet, tulivat autolla perässä mieheni päästyä töistä.




Mukanamme oli 9-vuotias 
