MIKÄ TAI KUKA ON #ELÄMYSTÄTI?

#Elämystäti on keksimäni termi, mutta vastaavia ”konsepteja” on paljon muitakin, yhtä hyviä ja yhtä toimivia. Eräs kaverini kutsuu itseään kulttuurikummiksi ja toisen kaverin poika oli kysynyt ovatko he perhe, joka aina antaa lahjaksi ”vaan” retkiä. Tapoja olla #elämystäti on yhtä monta kuin meitä ihmisiä.

#Elämystäti voi olla kuka tahansa, onpa sitten täti, setä, kummi, eno, isovanhempi, kaveri tai vanhempi. #Elämystäti voi olla mies, nainen tai siltä väliltä. #Elämystäti voi olla nuori, tai vanha, asua maalla tai kaupungissa. Tulotasolla ei ole väliä.

Tärkeintä on sitoutua muutamaan perusperiaatteeseen ja kertoa myös lahjan saajalle (tai hänen vanhemmilleen) mitä #elämystäti tarkoittaa, jotta hallitaan hieman eritoten lapsen odotuksia. Näin erityisesti silloin, jos päätät siirtyä tavaralahjoista elämyksiin ja lahjan saaja on pieni ihminen, joka on tottunut paketteihin.

Seuraavassa tekstissä omia ajatuksiani siitä, mitä #elämystäti-elämä ”vaatii” tai ainakin mihin asioihin itse panostan. Jokainen on toki sellainen #elämystäti joka itselle sopii!

MISTÄ KAIKKI ALKOI?

Syksyllä 2011 sain kuulla, että minusta on tulossa kesällä 2012 tuplatäti, kun sekä siskoni, että veljeni perheeseen odotettiin vauvaa. Jännittävää!

Keväällä 2012 aloin pohtia, millainen täti haluan olla. Olin tuolloin sinkku ja lapseton, vastavalmistunut maisteri ja viestintäurani alussa. Olin myös kokenut pienimuotoisen herätyksen siihen, kuinka paljon turhaa tavaraa ihmisillä, ja erityisesti lapsilla, on ja se ahdisti. Tämä oli siis ennen konmaria ja muita ”eroon tavarasta” buumeja.

Ryhdyin miettimään, mitkä lapsuuden asiat, tavarat tai lahjat ovat jättäneet suurimman jäljen ja muiston. Muistan saaneeni Barbille keittiön eräänä kesänä, mutta muuten tavaralahjat eivät herättäneet muistoja. Muistin kuitenkin kesät mökillä isovanhempieni kanssa, retket Suomenlinnaan Ukkini kanssa, ulkomaanmatkat perheenä, päiväjunamatkan Rovaniemelle, diaillat kotona ja monta muuta elämystä. Totesin, että haluan olla täti, joka luo lapsille muistoja ja elämyksiä sekä antaa aikaa. Olla turvallinen ja hauska aikuinen ja samalla antaa sisaruksilleni mahdollisuuden aikuisten aikaan (tai myöhemmin vanhemmille mahdollisuuden omaan aikaan toisen lapsen kanssa).

Sisarusten lapsia on nyt 4 ja omia 1. Myös kavereiden lapsiin olen ryhtynyt #elämystäti-konseptia soveltamaan, hyvällä menestyksellä! Ja menestyshän mitataan lasten tyytyväisyytenä eikä toistaiseksi ole yhtä yksittäistä kommenttia lukuunottamatta kuulunut valituksia 🙂

TERVETULOA!

Moikka!

Jännittävää! Tästä se lähtee!

Olen Annika, aivan pian 38-vuotias Espoossa syntynyt, pienen tytön äiti ja diplomi-insinöörin avovaimo Paraisilta Turun saaristosta. Työkseni teen viestintää ja vapaa-ajalla harrastan partiota.

Kiva kun löysit tänne! Tässä blogissa on tarkoitus avata sitä miksi ja miten minusta tuli #elämystäti, mitä se tarkoittaa ja mistä oikeastaan on kyse.

Kirjoittaminen on minulle luontevaa ja olen saanut viimeisen vuoden aikana kyselyitä siitä, miten voi olla #elämystäti omassa elämässään, joten täältä löytyy vinkkejä ja omia kokemuksia, niitä onnistuneita ja vähemmän onnistuneita vuosien varrelta.

Kysymyksiä ja kommentteja saa laittaa mieluusti tulemaan ja somessa käyttöön saa ottaa aihetunnisteen #elämystäti, jos se omalta tuntuu. Lupaan tykkäillä erityisesti Instassa #elämystäti-päivityksistä.

Tervetuloa mukaan!

-Annika

Jaa

Jaa

Jaa