Häpeäkseni myönnän, että siskontyttöni, joka sattuu myös olemaan kummityttöni, täytti vuosia jo huhtikuussa, mutta pääsimme lunastamaan lahjaa vasta lokakuussa.

Lupauksena oli elokuva ja ravintolakäynti ja se toteutettiin syyslomalla. Samaan aikaan toteutettiin myös isoveljen kesäkuinen syntymäpäivälahja; keilausta ja ravintolakäynti.
Olen ennenkin miettinyt, että toteutanko elämyksiä sisarusten ja serkusten osalta yksin vai yhdessä. Tällä kertaa logistisesti yhdessä oli helpompia ja kun se sopi myös lapsille, mentiin tällä. 4-vuotias pääsi veljen keilausreissulle ja 7-vuotias siskon elokuvakäynnille. Lounasta näiden välissä syötiin Hesessä.

Keilaaminen oli meistä muista hauskaa (lasten äiti oli mukana auttamassa minua oman lapseni kanssa), mutta 4-vuotias totesi, että tämä on tyyyyylsäääää. Lahjan saaja kuitenkin nautti täysin rinnoin ja tulikin toiseksi äitinsä jälkeen (huoh, en sentään hävinnyt 4-vuotiaalle, joka vieritti pallon kohti keiloja lattialla istuen).
Keilaamisen jälkeen siirryimme lounaan kautta elokuviin. Täti oli nukkunut edellisiä öitä huonosti ja saattoi nukahtaa kesken ToyStory 4 -elokuvan, mutta lapsilla on karkkeineen kivaa. 7-vuotias totesi elokuvan jälkeen, että hauskin kohta oli se, missä muovihaarukasta tehty lelu toteaa, että isi on menossa putkaan (tai vankilaan).
Syyslomasta ja siskoni vapaapäivästä johtuen, saatoimme viettää kokonaisen päivän yhdessä ja hauskaa oli. Kiitos siis vielä koko porukalle. Ensi vuodelle 7-vuotias toivoi lahjaksi yhteistä jalkapalloturnausta (jonka siis sain neuvoteltua jalkapallopelin katsomiseksi). 4-vuotias ei tiennyt vielä mitä toivoa.
Tällaisten päivien jälkeen ei voi kuin todeta, että on ihanaa olla täti ja vielä kivempaa on olla #elämystäti!
