Meillä tehdään hampaita ja opetellaan liikkumaan. Yöt ovat siis katkonaisia ja päivisin väsyttää aivan luokattomasti. Kirosin siis itseäni alimpaan allikkoon, kun sunnuntaina tajusin seuraavan päivän olevan teatteripäivä.
Jo kesällä 7 vuotta täyttänyt veljenpoikani oli keväällä toivonut syntymäpäivälahjaksi teatterireissua ”koska sisko pääsi viime vuonna”, joten eikun tuumasta toimeen. Kansallisteatterin Koiramäen Suomen historia vaikutti lupaavalta ja liputkin olivat järkevän hintaiset, joten sovin vanhempien kanssa ajankohdan ja askartelin pojalle kortin heinäkuisten synttäreiden kunniaksi.
Sankari sai myös toivoa ravintolaa ja tällä kertaa paikaksi valikoitui Mäkkäri – ilmeisimmin Happy Meal -lelun innoittamana.
Meillä oli IHANA ilta. Vaikka osallistuminen omalta osaltani vaati lapsenvahdin järjestämistä omalle nassikalleni, sekä ajoa Paraisilta Espooseen ja takaisin saman illan aikana, ei homma kaduttanut (sunnuntai-illan jälkeen) sekuntiakaan. Kävimme aivan mahtavia keskusteluita siitä miten syyslomalla hän aikoo muistuttaa äidin puolen isoisää siitä, että ”ulkosaunaan pitää viedä puita traktorilla”, siitä onko täti sitä mieltä, että hän voi saada Mäkkäristä lelun, siitä kuka koulussa on kenenkin kaveri ja siitä miten pääkaupunkiseudun joukkoliikennevyöhykkeet toimivat kuten sateenkaari (sisäkkäisiä kaaria). Että voi 7-vuotias olla fiksu!
Itse näytelmä oli ehkä vielä hieman haastava nuorelle miehelle, mutta pölypallo (tai siis Heikki Hämähäkki oletan) oli kuulemma tosi hauska ja Herra Hakkarainen toilailuineen nauratti joka kerta. Kun Wasa-laivasta oli unohtunut tulppa ja se upposi, hyppi poika riemuissaan tuolilla.
Tyttökuningas Kristiina teki myös vaikutuksen puhumattakaan pedagogisesti toteutetusta oppintunnista vihojen osalta.. oli Isoviha-nnes, Pikkuviha-nnes, Pitkäviha-nnes ja kaali-Venäjä joka hyökkäsi Suomeen ihan jatkuvasti.
Aikuisen näkökulmasta näytelmä oli hyvin tehty, harmillisesti meidän kannaltamme (ja toki hänenkin) Hannu-Pekka Björkman oli sairastunut – hänen roolisuoritustaan odotin itse eniten. Historianäkökulmasta näytelmä jätti ehkä hieman kylmäksi, mutta kokonaisuus oli mainio.
Kotimatkalla mietin paljon sitä, miten paljon eri näkökulmia aikuinen saa maailmaan seuraamalla miten lapsi maailman kokee. Voittoyhdistelmä oli pölypallero, karkkimadot ja mäkkärin lelu. Mitäköhän sitä tämän nassikan kanssa keksisi ensi vuonna? En tiedä kummalla oli kivempaa, mutta missään tapauksessa tämä ei ollut raskasta – nautin joka sekunnista! Kiitos Fasters Gullebulle! 
#Elämystäti 