Vapun aikaan sain hienon muistutuksen siitä, miten pienikin elämys voi olla. Vapun jälkeen 5 kuukautta täyttävä tyttäreni viihtyi foliopallon kanssa pitkiä hetkiä, pidempään kuin minkään mun lelun kanssa aiemmin.
Toki heliumpallo ei ole kaikista ekologisin, tai aineettomin lahja, mutta kustannustehokas viihdyke se on. Pallo maksoi marketissa 3,99 euroa ja edelleen kes
äkuun puolivälissä, se keikkuu, toki hieman jo ryppyisenä, olohuoneessamme ja kirvoittaa pienessä hekotuksia lähes päivittäin.
Vauva-arjessa olen muutenkin pysähtynyt miettimään usein, miten me aikuiset odotamme elämykseltä usein jotain mahtipontista ja kaikenkattavaa tunnetta ja uutuudenviehätystä, mutta oikeastihan elämys on jotain, josta jää tunnemuisto. Se on sitä että sisällä on jälkeenpäin lämmin ja iloinen olo, joka jää muistiin.
Listasin itselleni ylös kuukauden ajan asioita, joista tällainen tunne on tullut, ihan vaan jotta muistaisin, että elämys on niitä pieniä asioita. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Sylikkäin nukkuvan lapsen ja miehen katselu (älkää huoliko, en istu tuijottamassa heitä pitkään)
- Eläin
vauvojen havaitseminen luonnossa - Puolituntia (tämä oli vauvan äidille ISO elämys) riippumatossa hyvän kirjan kanssa. Saatoin myös nukahtaa 🙂
- Vauvan ensimmäinen keinuhetki (suurempi elämys varmasti äidille, kuin lapselle)
- Koko perheen kanssa sohvalla vietetty hetki, tai iltapala terassilla
Ei siis oteta turhia paineita elämysten järjestämisestä, ajatus ja aika on tärkeintä. Ja jos elämyksiä järjestää vuodesta toiseen, pienistä puroista muodostuu jo suuri elämysten virta. Kuten aiemmin todettua, pitkäjänteisyys on tässä(kin) hommassa tärkeintä.
Elämyksellistä kesää
#Elämystäti 