Ensimmäiset 6,5 vuotta elämystäteilin lapsettomana. Kun sitten oma tiitiäinen saapui, murehdin jo ennakkoon, miten varmistan ainutlaatuisen suhteen säilymisen tädin murujen kanssa. Toki tämä matka on vielä alussa, mutta toistaiseksi oma lapsi ei ole vaikuttanut kuin ehkä ex tempore -tekemisen määrään. Suunnitellut menot on pidetty, mutta sellaisia ”tädillä on vapaa viikonloppu, saako lasta/lapsia lainaan” ei ole tullut – koska vapaita viikonloppuja ei ole!

Taanoinen serkkuviikonloppu todisti, että kunhan varaa aikaa suunnitteluun, menee vauva menossa mukana siinä missä isommatkin. Yksin en ehkä tämän porukan kanssa tällä hetkellä reissuun lähtisi, mutta kotioloissa seviäisimme varmasti. Kahdella tai kolmella aikuisella tämä on aivan lasten leikkiä!

Serkuilla ja tiitiäisellä on sen verran ikäeroa, että vanhemmat serkut ymmärtävät, että joutuvat välillä hetken odottamaan, että vauva on hoidettu, mutta sekään ei tunnu haittaavan. Kuten toinen pojista totesi viikonloppuna: ”jos et täti ehdi laittaa meille aamupalaa, kun hoidat vauvaa, laitetaan me se itse!” Ja niin he tekivät.
Lapset ovat joustavia – kunhan heille riittää rakkautta ja rajoja, ruokaa ja tekemistä, ovat vain innoissaan yhteisestä ajasta, myös vauvan kanssa!
