Lähipiirissäni on ollut viimeaikoina tapana antaa aikuisdten lahjat useimmiten elämyksinä. Monia ahdistaa tavaran määrä ja aikuisille on vaikea keksiä tavaraa, joka tulisi myös aidosti käyttöön – ellei sankari(t) esitä jotain tarkkoja toiveita tavarasta.
Ystäväni Anna ja Joel kiteyttivät asian hienosti juhliessaan yhdessä 30-vuotissyntymäpäiviään taannoin:
Aikuisten lahjoissa vain taivas on rajana. Itse olen antanut lahjaksi elämysviikonloppuja saaristossa, brunsseja kotona tai lahjan saajan luona (he saavat valita), illalliselämyksiä, lautapeli-iltoja, konsettilippuja, teatteri- ja elokuvaelämyksiä, pakopeli-iltoja, retkiä luontoon ja paljon muuta.
Itse olen päässyt lahjan saajana teatteriin, elokuviin, syömään, brunssille, picnicille, seinäkiipeilemään, konserttiin ja minulle on kokattu kolmen ruokalajin illallinen kotonani.
Viimeisimpänä lahjana sain melontaretken veljeltäni. Retki toteutetaan kun ilmat lämpenevät ja lahjaan sisältyy myös lapsenvahti, mikä sen parempaa! Lapsiperheiden vanhemmille edullinen (jee), mutta mittaamattoman arvokas lahja on antaa aikaa ilman lapsia. Joskus siis kannattaa ottaa itsensä elämyksestä sivuun ja tarjota vanhemmille aikaa kaksin. Lasten vahtiminen riittää, mutta jos joukkoon heittää vielä illallis- ja/tai elokuvalahjakortin, on elämys kasassa.
Jos haluaa heittäytyä vieläkin hullummaksi, voi antaa lahjaksi yön yli lapsenvahdin (extreme, sisällytä myös hotellilahjakortti) ja mahdollista hyvin nukuttu yö ja rauhallinen aamu. Kultaakin kalliimpaa!
Me odottelemme yhden sankarin saaristoviikonlopun lunastusta ja syksyn hääparin lahjakin on suunnitteilla – pidetään se kuitenkin salaisuutena vielä!
#Elämystäti 