Kun päätin ryhtyä elämystädiksi suunnittelin hurjia. Ostin esimerkiksi kaikille lapsille pienet maskotit, jotka oli tarkoitus ottaa elämyksiin mukaan ja sitten kuvata lapsi ja maskotti ja lopuksi tehdä kuvakirja lapselle muistoksi.
Tämä toimi noin kaksi kuukautta. Ei siinä elämysten lomassa ehtinyt kuvaamaan pehmoleluja tai miettimään kuvakirjoja – koska aika meni läsnä olemiseen ja lapsen kanssa riemuitsemiseen.
Toinen idea oli aina tehdä kortti lahjasta, jotta siitä säilyisi muisto. Muistot tulevat muusta kuin kortista (vaikka teenkin niitä edelleen) enkähän minä niitä kortteja ole lapsille säästämässä. Omaksi iloksi taas askartelen, onneksi kuitenkin olen ryhtynyt pitämään edes vähän kirjaa siitä, mitä minkänin lapsen kanssa olen minkäkin merkkipäivän kunniaksi tehnyt. Ettei tule tehtyä samaa kahta kertaa saman lapsen kanssa, vaikka mitäpä sekään haittaisi jos tekeminen on mieluista.
Totesin siis, että tässäkin vähemmän on enemmän ja keskityn nyt sisältöön en muistojen arkistoimiseen jälkipolville. Muistot pysyvät lapsilla mielessä ja se on tärkeintä. Ja jos eivät pysy, ei sekään ole minulta pois. Tässä on kyse heistä!
#Elämystäti 