Minulla on kaksi lasta, iältään 3v11kk ja 6v9kk. Lapseni ovat jo pienestä asti päässeet kokemaan mahtavia juttuja, yksin ja yhdessä. He ovat päässeet laivalla Tukholmaan ja Junibackeniin. He ovat päässeet elokuviin. He ovat päässeet uimaan. He ovat päässeet saareen ajamaan traktoria ja mereen polskimaan. He ovat päässeet Lego-tapahtumaan. He ovat päässeet HopLoppiin. He ovat päässeet sinne ja tänne.
Olisi aivan mahtavaa ottaa kaikki kunnia itselleen, mutta kaikkea kunniaa, edes suurinta osaa, en voi omia, sillä suurin kunnia kuuluu lasteni tädille. Lasteni täti, siskoni, on maailman paras täti, joka jaksaa suunnitella, ja ennen kaikkea toteuttaa näitä asioita lasteni kanssa. Häneen hoitoonsa on helppo luottaa lapset, koska lapset ovat niin innoissaan menossa tädin kanssa minne vaan (vaikka ajoittain tuntuu, että parasta on ihan vaan päästä tädin luo yökylään 😊). Retkistä puhutaan kauan tapahtuman jälkeen, niitä muistellaan ja kysellään ”koska me taas päästään?”.
Kun eletään pikkulapsiarkea, on vanhempien kahdenkeskinen aika melko kortilla. Arjen lisäksi kun pyöritetään remonttia, kolmivuorotyötä ja koulua, on sanomattakin selvää, että ollaan melko väsyneitä. Tästä syystä meistä vanhemmista on aivan mahtavaa, että lapsilla on monta turvallista aikuista ympärillään, jotka jaksavat ja ennen kaikkea haluavat olla lastemme kanssa, ja näin ollen mahdollistavat meille niitä pieniä (joskus vähän isompiakin) hetkiä kahdestaan. Näistä aikuisista yksi on siskoni, lasteni #elämystäti. Kiitos kun olet! ❤
*Tekstin on kirjoittanut siskoni Emilia pyynnöstäni, mutta ilman ohjeistusta. Julkaisen tekstin sellaisenaan. Kiitos kun halusit osallistua!*
#Elämystäti 