Tämä voi olla totta. Mitä sitä kiertelemään. Jos nyt ajatellaan, että keskiverto (mutu-tuntumalla) aikuinen sijoittaa joulu- ja synttärilahjaan noin 20-50 euroa ja hää-, valmistujais- ja rippilahjoihin noin 50-150 euroa voi elämys tulla joskus huomattavastikin kalliimmaksi. Tai sitten ei. 30 eurolla järjestää ohjelmaa lapselle kokonaiseksi viikonlopuksi ja jää ylikin, jos suosii esim. puistoja ja lähimetsää ja ottaa mukaan eväät tai laittaa ruokaa kotona. Jos taas vie kaverin rokkikeikalle Tallinnaan ja maksaa sekä omat, että kaverin kulut (anteliasta) voi rahaa palaa huomattavasti enemmän kuin tuon 150 euroa.
Mutta kun tässä ei ole kyse rahasta! Kyse on ajasta! Ja miten sen ajan käyttää! Elämyksiä voi saada ihan ilmaiseksi tai hyvin pienellä budjetilla. Mitä enemmän rahaa laittaa palamaan, sitä someseksikkäämpiä elämyksiä saa, mutta somea vartenhan tätä ei tehdä. Keskimäärin antamani elämykset (minun oma osallistumiseni mukaan lukien) ovat kustantaneet noin 5-50 euroa. Toki risteily kahden lapsen kanssa maksoi enemmän ja isojen teattereiden liput voivat usein olla useita kymppejä. Tästäkin syystä pyrin valitsemaan elämyksiä, joista itsekin nautin, jolloin minusta ei ole reilua sisällyttää lahjan kustannuksiin omia kustannuksia. Lahjan arvo on lapsen (tai muun lahjan saajan) pääsylippu/ruoka/materiaalikustannus ja siinä sivussa saa itsekin elämyksen, josta toki myös maksaa.
Huhtikusssa vietämme taas serkkuviikonloppua. Viisi lasta (joita yksi oma 3kk vanha vauvamme) ja noin 36 tuntia. Ruokaan palaa rahaa muutama kymppi (makaronilaatikkoa!) ja sillä saa myös vähän herkkuja. Ohjelmassa on leffoja, legoleikkejä, pelejä ja ulkoiluja. Kaikki ilmaista! Mutta ne naurut, leikit ja halaukset, täysin korvaamattomia, etenkin tädille! Eli ei, tälle ei kannata laittaa hintalappua.
Jos #elämystäti keskittyy euroihin ajan sijaan, menee metsään. Tämä ei ole kilpavarustelua tai somehypeä. Tämä on aitoa läsnäoloa ja itsestään antamista. Ja se ei maksa mitään.
#Elämystäti 