Olen 80-luvun lapsi. Pidin kovasti barbeista ja poneista ja ahmin täysin kyllästymättä Tiinoja, Neiti Etsiviä, Viisikoita, Annoja, Runotyttöjä ja monia muita, joita en enää muista. Maalasin, soitin pianoa ja kokeilin eri reseptejä keittiössä kavereiden kanssa. Lapsuuteni oli onnellinen ja täynnä leluja, pelejä, kirjoja ja elämyksiä.
Tarkimmat ja rakkaimmat muistoni ovat yhteisistä hetkistä. Niihin liittyy aikaa sisarusten ja vanhempien, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Lautapelejä, diailtoja (kyllä, katsoimme dioja kotona), päiviä kestäviä lego- ja playmobilleikkejä, ulkoilua, mökkeilyä, matkoja (pääosin junalla, laivalla tai autolla), kauppaleikkejä, ja hiihtolomia joilla oikeasti hiihdettiin. Ja tässä vasta pintaraapaisu.
Ukkini (nyt jo melkein 90 vuotta) vei minua ja sisaruksiani erilaisille retkille. Muistan hyvin Suomenlinnan, mutta myös jonkun kummallisen pusikon jossain Vantaanjoen varrella, jossa rämmittiin kumisaappaat jalassa, jostain syystä. Ukki taisi olla juttukeikalla ja minä pääsin mukaan. Muistan kumisaappaat, sen joenpenkan ja Mummin mukaan laittamat eväät. Muistan tyttöjen päivät Mummin kanssa, silloin sai aina hampurilaisen, sekä sen kuinka isän kuuluisissa diailloissa me sisarusteni kanssa voihkimme tuskissamme, kun isä tuhannennen kerran halusi katsoa läpi omakotitalon rakentamiseen liittyviä dioja. Onneksi oli popcornia!
Kesän kohokohta oli jos sai kutsua mökille mukaan ihan oman kaverin tai pääsi Ukin kanssa salapaikkaan järvelle soutaen. Siihen Cumuluspiven ja toisen pilven väliin, siihen missä on kaislaa. Eväiden kera, toki! (Hups, enhän vain paljastanut liikaa!)
Elämyksiin kuuluu myös Nukkekodin Nelli, Mökötöö sisaruksineen, sekä paljon muita kirjoja ja satuja, itse luettuna tai aikuisten lukemina. Ei ollut nettiä silloin, tableteista puhumattakaan.
Hieman vanhempana meillä oli ystäväni kanssa myös oma lehti, jota aikuiset kiltisti meiltä ostivat ja isän työpaikalla sitä kopiokoneella painettiin, kun raakaversio oli ensin askarreltu toimistossa, eli meidän takkahuoneessa.
Tärkeinä elämysten tuottajina ovat olleet omat vanhemmat ja sisarukset, isovanhemmat, kummit, sisarusten kummit, sekä muut sukulaiset kuten vaikka äitini serkku, joka osasi rakentaa maailman korkeimmat Duplo-tornin ja jonka morsiusneidoksi pääsin – elämäni ensimmäinen prinsessapäivä (ja mitä todennäköisimmin myös viimeinen).
Onnellinen lapsuus, onnellinen aikuinen ja halu tehdä myös muita onnelliseksi!
PS. Tältä aikakaudelta ei ole digikuvia, joten tekstin kuva tältä vuosituhannelta sieltä sielunmaisemani ytimestä, eli Jaalan mökiltä.
#Elämystäti 